Onko vuoksenvesistössä vaelluskalaa? 

Klikkaa kuva suureksi.

Asiaa pohdittuani ja jokia mielessäni selaillen. Kalastellen, laavuilla nokipannua kilistellen, ph:ta mittaillen, kiviä käännellen, soria heitellen ja sohvalla loikoillen… Tuli ahaa-elämys! Tietenkin on vaelluskalaa!!

Heti tuli mieleeni kaksi: Enonkoski, Kontiolahti ja muutama salainen paikka. Toisissa enemmän tai vähemmän parvessakin vaeltelevia pilkkukylkiä punasine raitoineen. Kalastellessani ja tarinoidessa olen oppinut vuoksen latvavesien kalojen vaelluksen ja parhaat ottipaikat. Vaelluskalat ovat ehkä muuttuneet. Vaellus tapahtuu nopeasti, kesällä lämpiminäkin päivinä välillä pysähdellen, mahdollisimman suoraviivaisesti, hapekkaassa vedessä edeten.
Olen ihmetellyt miten ne pääsevät järvienkin läpi. Kavereiden kanssa pidetään tiheitä verkkoja kesät talvet, silti ne on ehtineet parveutua jokiin. Yleensä siltamonttuihin. Kokoontumisen jälkeen kalat hajaantuvat, etsien petikaveriaan syysiltojen iloksi.
Kalathan ovat etsimässä erinomaisia kutualustoja ja poikasilleen mahdollisimman hyvät olosuhteet kuten isät ja äidit lapsilleen. Maaningalta, Iisalmesta, Juankoskelta, Nilsiästä, Heinävedeltä, Kaavilta, Polvijärveltä, Joensuusta, Ilomantsista, Nurmeksesta ja Lieksasta.

Saimaa… Se on iso vesi. Imatralta Joensuuhun asti samaa vettä, eikä välillä kosken koskea. Suuri osa vaelluskaloista parveutuu Enonkoskella, ikään kuin baariin. Siellä sitten huumaantuu ja sopii salaiset treffit Iisalmeen tai jonnekkin kun kerrankin pääsee… Kudulle.

On se kyllä kumma, kun ihmisienkin pitää baarin jälkeen vielä vetää kitusiinsa hapanta vaikka menisi kuinka latvoille. Ratsioita tapahtuu keväisin, yleensä silloin saadaan heikoimmat lukemat. Kyllä vuoksen latvavesien vaelluskaloilla lystiä riittää, kun vaellus ei kestä kuin muutamia tunteja verrattuna vaikkapa Venäjään, on siellä eri meininki. Ei siellä joka mutkassa baareja ole, eikä kynnettyjä ojia oikoteiksi. 

Onkohan nykyiset nopeat vaelluskalat muokanneet perhokalastusta ja perhoja ammoisilta ajoilta? Perhot on vastakuoriutuneita väkäsettömiä leechejä tai tarkkoja jäljitelmiä pupaparvista kirkkaine pupanahkoineen. Valistunut perhokalastaja tietää niillä saavan aina saalista. Kaloja on mukava kuvata eri kulmista aurinkoisella kelillä veden ollessa ainakin yli 20°c. Mikäpä sen mukavampaa, kuin laskea kala takaisin jatkamaan sukua. Kunnon välineillä 50 alamittaa ei tuota vaikeuksia. Nopeat vaelluskalat vaativat nopeat vavat ja luodin nopeat siimat, jotta valveutunut perhokalastaja saisi jigin nopeasti syvälle juuri näyttäytyneelle, ruokailevalle pilkkukyljelle. Nykyinen perhokalastus on sulavaa ja täsmällistä odottamista parhaimmilla pysäkeillä. Vuoksen kalojen ruokailuaikoja tarvitse odotella kuten Venäjällä. Valitettavasti joskus kalat ovat jo niin väsyneitä pitkästä vaelluksesta, että ovat särkeneet evänsäkin ja voimattomat pyrstönsäkin ohitellessaan voimalaitoksia valtavalla nopeudella. 

Syökö vuoksen nopea vaelluskala? Ainakin jos perhon valupää on oikean värinen ja koukun kita on riittävän iso, kun sen heittää alaheitolla riittävän lähelle ruokailulinjaa. Perhokalastus on nautintoa, jos tuntee vavassa painoa. 

Kannattaako vuoksenvesistössä tehdä mitään? Kohta täällä on vedet vapaana ja kalat hitaita. Siltamontuissa ei olisi kuhinaa, treffibaarit lakkautettaisiin ja vaellus hidastuisi viikoilla, jopa kuukausilla. Kynnetyt oikotiet suljettaisiin ja kehitys menisi taaksepäin kymmeniä vuosia. Syöntiaikoja ei voisi tarkkailla maastosta. Onko järkeä ottaa takapakkia? 

Terveisin Pekka T.

P.S olisiko kellään tietoa millaiseen perhoon ottaisi made? Jään juhannuksena lomalle olisi aikaa kalastella vaikeita luonnonkaloja koskilla onkien mateita.