Vaelluskalan Vuoksi - tapahtuma Riistavedellä 24.4.04
- VUOKSEN LOHIKALAKANTOJEN TILA MURHEELLINEN
Täpläkyljet kuihtuvat sameaan veteen
Ympäristöministeriön julkaiseman lajien uhanalaisuusluokituksen mukaan olemme menettäneet luontaisesti lisääntyvän järvilohen luonnostamme. Laji lisääntyy nykyisin enää kalanviljelylaitoksilla. On biologinen itsestäänselvyys ettei mikään laji voi säilyä hengissä ilman lajin vaatimia elinympäristöjä ja lisääntymisalueita. Vuoksen vesistössä virtakutuisten kalojen elinympäristöjen tilan heikentyminen alkoi jo 1800-luvulla, jolloin aloitettiin virta- ja koskialueiden muokkaukset yhteiskuntamme hyvinvoinnin lisäämiseksi. Lopullinen järvilohikantojen romahdus tapahtui noin 50 vuotta sitten, kun voimalaitosrakentamisella estettiin kalojen syönnösvaellukset Suur-Saimaalle. Tätä ennen järvilohi oli jo yrittänyt sinnitellä sukupuutolta kituliaassa elinympäristössä, peratuissa virroissa ja suoveden samentamassa vedessä. Samoissa virtavesissä lisääntyi myös taimen, jonka kohtalo on ollut pitkälti samanlainen kuin järvilohenkin. Jokainen kiven poisto, ruopattu virta, ojitettu suo ja padolla tukittu jokiuoma on heikentänyt lohen ja taimenen elintilaa. Harvassa ovat ne investoinnit, jotka ovat oikeasti tuoneet muutakin kuin maisemallista hyötyä luontoomme. Vaikka entisöintiaalto onkin pyyhkinyt monen joen yli, on vieläkin harvinaista löytää luonnontilaisia kantoja näistä vesistä. Se että kala kutee, ei takaa sitä että kalakanta elpyy. Ongelmana tällä hetkellä maamme virtavesillä, kunnostetuillakin alueilla on se että pienpoikasten elinalueita ja suojapaikkoja ei ole riittävästi. Nollikkaita syntyy, mutta populaatiorakenne romahtaa voimakkaasti ensimmäisen vuoden jälkeen.
Ympäristöarvot ja jalokalakannat
Vaikka puhdas jääkautinen, luonnonkierrossa jalostunut geenivalio onkin järvilohen suhteen käytännössä menetetty ja taimenen osalta tilanne näyttää todella heikolta, on moraalisesti ja ympäristöpoliittisesti oikein pyrkiä taistelemaan näiden kalakantojen puolesta. Tälle argumentille tuskin löytyy kiistäjää. Luulisi että hyvinvointiyhteiskunnallamme olisi nyt viimeistään varaa luoda täpläkyljillemme elämisen mahdollisuuksia. Järvilohelle ei ole saatu kuntoon yhtään toimivaa elinaluetta viime vuosikymmenten aikana. Kutualueiden rakentaminen ei riitä, jos
pienpoikasvaiheen elinalueiden puute sysää lajin nollalukemiin. Jos taimenen ja lohen elinalueiden tuhoaminen on ollut kallista, on sitä myös ennallistamistyö. Pennien pyöritys ei auta. Tulokset vaativat mittavia investointeja ja radikaaleja toimenpiteitä. Huolemme ei yllä julkiseen keskusteluun eikä päätöspöytiin, ellei ensin laajalti ymmärretä miten huonossa jamassa vaelluskalakantamme nykyisin ovat. Oikeaa tietoa kaivataan lisää ja valistustyötä on jatkettava. Tulokset vaativat yhteistyötä, kompromisseja ja selviä päätöksiä! Tilanne olisi aivan varmasti toinen, jos suhtautuminen kalojen elinympäristöihin ja populaatioiden tilaan olisi samanlaista kuin esimerkiksi liito-oravan tai saimaannorpan tapauksissa. Hienoa olisi nähdä se päivä, jolloin nuija kopahtaisi ja lohi tai taimen siirtäisi voimalan vaellustieltään.
Jalokalat ja EU:n vesipuitedirektiivi 2015
Vuonna 2000 voimaan astunut Euroopan Unionin vesipolitiikan puitedirektiivi edellyttää vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamista vuoteen 2015 mennessä. Direktiivi on laittanut liikkeelle tutkimusaallon, jonka päämääränä on kartoittaa luonnon tilaa ja kehitystä tiettyjen indikaattorilajien kautta. Vesistöjen laadun eräitä tärkeimpiä säätelijöitä ovat valumavesistöt, erityisesti pienet latvavesistöt, jotka ovat mm. järvitaimenen tärkeimpiä lisääntymisalueita. Mikä merkitys vesistöjä koskevalla päätöksenteolla ja hoitosuunnitelmilla on vaelluskalakantojen ekologiseen tilaan tulevaisuudessa? Miten EU:n edellyttämä kansalaistoiminta vesistöjen seurannassa ja parantamisessa toteutuu nykyään ja tulevaisuudessa? Perhokalastajilla on suora empiirinen yhteys maamme kalakantojen tilaan. Saattamalla järvitaimenen ja järvilohen EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin erääksi lajimittariksi, kalakantojen seurantaan saataisiin volyymia ja arvoa.
Huolestuneet saman pöydän ääreen
Perhokalastajien rivit ovat tiivistyneet Itä-Suomessa taimenen ja järvilohen luontaisen elinkierron palauttamisen puolesta.
Vaelluskalan Vuoksi -seminaarin koollekutsujina toimivat Itä-Suomen perhokalastajat ja perhoseurat Kuopiosta, Riistavedeltä ja Joensuusta. Seminaaripäivänä kuullaan ajankohtaista tietoa niin Pohjois-Karjalan järvilohiprojektista kuin Heinäveden reitin suunnitelmista ja Vaikkojoen taimentalkoista. Mikä on vaelluskalojemme tilanne nyt ja miltä tulevaisuus näyttää? Muun muassa tähän kysymykseen antaa valaistusta Heinäveden ja Juojärven reittien historiasta nykypäivään – esitelmä. Seminaarissa keskustellaan käytännön yhteistyönäkymistä kalatalousviranomaisten, kalavesien omistajien ja kalastajien kesken. Paikalle on kutsuttu myös Kainuun Ekokalastusalueiden ja Keski-Suomen villin taimenen hankkeiden edustajat. Tervetuloa kuuntelemaan, kyselemään sekä kertomaan mielipiteitä ja toiveita. Riistaveden perhokalastajat huolehtivat lohipitoisesta sapuskasta.
Seminaari on ilmainen, mutta ruokailujärjestelyjen ja mahdollisten majoitustarpeiden vuoksi toivotaan ilmoittautumisia Riistaveden perhokalastajien Kari Tuoviselle (k.tuovinen@mbnet.fi, puh: 0400-193338). Tapahtuman sponsorina toimii SASTA ja järjestelyihin osallistuu myös LEADER-rahoitteinen Vaikkojoen kalastuskulttuurihanke. Lisätietoja ja vaelluskaloihin liittyvä keskustelupalsta Internetissä:
www.vaikko.net/vaikko2005/
Teksti: Vaelluskalan Vuoksi – tapahtuman toimiryhmä
|
|
